maanantai 29. maaliskuuta 2010

Pitahaya

Tämä hedelmä herätti mielenkiinnon kaupassa joten se oli pakko otta mukaan. Eiku ostaa - ettei vaan jää epäselväksi kenellekkään. Se on punnituslapun mukaan Vietnamilainen punainen Pitahaya. No - punanen tietenki - näkeehän sen jo väristä. Sisältä se näyttää vähän niinku kiiwiltä, paitsi että pilkkujen ympärillä on valkoista massaa. (Kun kiiwissä se on vihreetä - jos joku ei tiedä). Ulkoa se muistuttaa enempi jotain örkkiä, joka saattaisi milloin tahansa avata silmät ja lähteä liikkeelle. Ei lähtenyt.

Varauduin kovenpaan kuoreen, mutta se osoittautui hyvin pehmeäksi, eikä sisältä tullut vastaan kiveä johon olisi veitsi karahtanut kuin karille ikään. Ei. Niinpä se sitten syödä maiskuteltiin.

No se maku. Ehkä oli ennakkoluuloja siitä miltä se voisi maistua.

Varauduin maistamaan jotain makeaa, tai sellaista vedet kielelle kohottavaa makua. Ensimmäinen lusikallinen herätti epäilyksen makuaistin menetyksestä. Toinen vain vahvisti aivot räjäyttävästä makunautinnosta. No - tai makunautinnon puutteesta. Se ei nimittäin maistunu miltään. Oli vaan sellasta tahnaa. Ei kuitenkaan epämiellyttävää, joten aivan syötävää. Vaikkei miltään maistunutkaan.

Sitä minä vaan ihmettelen - ja olen ihmetellyt ennenkin muitten hedelmien kohdalla - että kuka ja miten joku keksi että esimerkiksi tuo hedelmä, on syötävää. Kuka on ensin kokeillut - uskaltanut - syödä tuommosen. Kaikkihan ulkoisesti viittaa myrkkyyn tai pahaan makuun.

Onkohan kukaan kokeiluiltuaan kummallisia hedelmiä lähtenyt ihmettelemään kokeilujaan taivaalliseen hedelmätarhaan. No - niin tai näin. Pitipähän tuokin kokeilla. Mun kokeiluhedelmä lähti mukaan kaupan hyllyltä, joten uskon sen olevan turvallinen poimintapaikka.

Oikeastaan se on aika söpö.......

Onneksi se ei heilutellut noita lonkeroitaan...

maanantai 15. maaliskuuta 2010

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

maanantai 1. maaliskuuta 2010